top of page
Untitled_Artwork 2 kopio 6.jpg

PUNAMULTAMAALIN KEITTO

Loppukesästä oli tarvetta oman pihan kasvihuoneen ja autotallin maalaukseen. Kasvihuoneessa oli uudet käsittelemättömät sahapintaiset laudat, kuten autotallin itä- ja eteläsivullakin, joissa vanhaa 1970-luvun julkisivua piti vahvistaa sen jälkeen, kun aurinko oli polttanut vanhat laudat lähes säleiksi. Länsi- ja pohjoispuolen laudoitus sen sijaan oli täysin ehjää. Silti sekin maalattiin nyt samalla vaivalla.

Olin jo aiemminkin miettinyt, että punamultamaalin keittoa pitäisi kokeilla itse. Olin nähnyt mallia mm. Rakennusperinteen ystävien yhdistyksen näytöksessä ja lukenut aiheesta kirjoista. Silti minulla oli mielikuva, että kynnys aloittamiseen oli korkealla – pitäisi olla hankittuna iso metallitynnyri ja jatkuva nuotio sen alla. Myös monen tunnin sekoitustyö tuntui työläältä. Jossain kohti olin kuitenkin kuullut opiskelukaverini Tuijan maalinkeitosta ihan tavallisessa kattilassa pieni määrä kerrallaan ja se kuulosti itselleni sopivalta tavalta ryhtyä puuhaan.

Lopulta päädyin keittämään kasvihuoneen ja autotallin maalit neljässä eri erässä isossa 10 litran kattilassa erillisellä keittolevyllä ulkona autotallin edustalla. Maalia tuli sopivasti juuri sen verran mitä yksittäinen harrastusmaalari jaksaa maalata. Museoviraston käyttämän reseptin sain paikallisesta perinnerakentamis- ja kierrätyspuoti Tamminaulasta, samoin kuin pari oleellista ainesosaa, rautasulfaatin ja punaista pigmenttijauhetta. Ruisjauhot ostin paikallisesta ruokakaupasta ja neljäs ja viimeinen ainesosa on vesi.

Resepti oli laskettu 150 l vesimäärän mukaan ja tein siitä 1/25 -osan laskelmat omaa kattilaani varten. Ensimmäisellä kerralla punnitsin ainesten määriä keittiövaa’alla, jotta sain käsityksen niiden painosta. Myöhemmät keittokerrat sujuivat jo mutu-tuntumalla. Oma reseptini meni näin:

6 litraa vettä (neljä 1,5 litran muovipulloa vesihanasta täytettynä)

240 g rautasulfaattia (vaatii suojakäsineet ja mielellään suojalasit)

540 g ruisjauhoja

1 kg pigmenttiä, esim. Falun punainen

Aluksi rautasulfaattia sekoitetaan kattilassa veden kanssa, jotta se liukenee siihen. Kun vesi alkaa kiehua, lisätään ruisjauhot siten, että ne on ensin sekoitettu kylmään veteen toisessa astiassa. Näin vältytään jauhojen paakkuuntumiselta. Tämän jälkeen annetaan seoksen kiuhua tunnin verran hiljaisella lämmöllä, välillä sekoittaen pohjaa myöden esim. kapealla laudan pätkällä. Lopuksi lisätään pigmentti ja annetaan keitoksen kiuhua hiljalleen 2-3 tuntia välillä sekoittaen. Mitä pidempään jaksaa keittää, sitä paremmin pigmentti pysyy seinässä.

Pystyin seuraamaan keitoksen valmistumista siinä ohessa, kun leikkasin ruohoa ja kävin vain välillä sekoittamassa hieman. Keitoksesta tuli mukavan tasaista, kuin ohutta tomaattisosetta. ”Sen kanssa maalaaminen oli todella helppoa”, tuumasivat nuoret maalausapulaiseni. Tätä maalia saa sutia seinään huoletta - kunhan saa kaikki kohdat peittoon, niin otteet saavat olla isot ja reippaat. Sää ei määrittele maalaushetkeä, pieni tihkusadekin menettelee, kunhan ei mielellään kauhean kuumassa auringonpaisteessa maalaa.

Jälki oli yhden maalauskerran jälkeen erittäin kaunista ja tasaista. Oletan maalin pysyvän seinässä ainakin kymmenisen vuotta ennen seuraavaa kunnostustarvetta. Silloinkaan sitä ei tarvitse skrapata – mahdolliset sammaleet tai muut roskat voi harjata pois vaikka katuharjalla ja uusi punamultamaali tarttuu vanhan päälle ilman muita pinnan valmistelutöitä.

Kaikkein ihmeellisintä tässä ekologisessa, helppokäyttöisessä ja kauniissa maalissa on sen hinta. Ainekset maksoivat vain muutamia euroja kukin ja koko maalaustyö kahteen rakennukseen maksoi materiaalien osalta vain muutamia kymppejä.

Ainoa ongelma on, että tätä vanhaa hyvää maalia ei voi myydä rautakaupassa ilman lisäaineita. Mutta itse tehtynä se säilyy kattilassa pari päivää eikä kaipaa sen enempää ylimääräisiä kemikaaleja säliöntäaineeksi. Tätä pitää tehdä lisää muihinkin piharakennuksiin, joissa on sahapintainen lauta. Pellavaöljymaali taas sopii sellaisiin päärakennuksiin, joissa on käytetty höylättyä sileää lautaa.


Keittomaalia voi valmistaa eri värisistä pigmenteistä, mm. keltaisesta, erilaisista maasävyistä ruskeista vihertäviin ja jopa valkoiseen. Täytyypä kokeilla niitä ensi kerralla!

bottom of page