MILTÄ TUNTUU ASUA VANHASSA HIRSITALOSSA

Olen onnellinen pienistä asioista omassa kodissani, kuten vanhojen ikkunalasien monimuotoisista heijastuksista, kun aurinko paistaa niiden läpi ja heittää liikkuvia varjoja vanhojen lattialautojen päälle. Heijastukset liikkuvat samoin kuin auringonsäteet merenpohjan hiekassa, niin nopeasti ja aaltoilevasti, että ihmissilmä ei meinaa pysyä perässä.

Tuntuu ihanalta pitää kesäisin ikkunaa auki öisin. Kevyt tuuli virtaa sisään makuuhuoneeseen ja tuudittaa sikeään uneen. Ulkoa kuuluu vain tuulen kevyttä huminaa tai ehkä öisiä lintujen ääniä, mutta en herää niihin. Kuuntelen yön ääniä usein hetken verran ennen nukkumaanmenoa nojaten ikkunan reunaan ja haistellen kesäyön lempeitä tuoksuja. Ikkunan alla kasvaa iso syreenipensas ja sen takana suuri kuusi, joka vaikuttaa vartioivan taloa kuin entisaikojen ritari.

Ehkä ikkunat tuntuvat ihanilta myös siksi, että niitä on omin käsin kunnostanut ihan tässä talossa asumisen alkuvaiheessa. Alun perin kunnostusurakkaan oli pakko ryhtyä pikaisesti, koska vanhat kitit olivat jo murentuneet pois ja ikkunalasit olisivat jo pian irronneet kehyksistään. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin perusteellisesti kunnostetut talon alkuperäiset ikkunanpuitteet ja kitit ovat edelleen priimakunnossa.

Talossa on säilynyt käyttökelpoisena myös neljä kaunista kaakeliuunia, joita lämmitän talvella silloin kun kovimmat pakkaset paukkuvat ulkona. Maalämpö pitää kyllä taloa lämpimänä muuten, mutta tunnelmallinen tulenrätinä tuntuu mukavalta talossa töitä tehdessä tai illalla ennen nukkumaanmenoa. Kellarikerroksessa on myös vanha leivinuuni ja puuhella, joita lämmittelen talvella viikonloppuisin, silloin kun on enemmän aikaa viettää vanhassa leivintuvassa aamukahveja keitellen.

Talossa on tehty julkisivun laudoituksia ja maalausta vuonna 2016, jolloin osa laudoituksesta uusittiin vanhan mallin mukaan ja koko talo maalattiin pellavaöljymaalilla. Kaikki remontointi on tehty vanhaa materiaalia ja perinteisiä työtapoja kunnioittaen. Rakenteiden terveellisyys ja hengittävyys on ollut myös sydämen asia. Painovoimaisella ilmastoinnilla toimivassa hirsitalossa on hyvä hengittää ja hirsiseinät luovat myös mukavaa pehmeää akustiikkaa huoneisiin.

Huoneiden seinät on tapetoitu kotimaisilla Pihlgren & Ritolan hengittävillä paperitapeteilla. Liisterikin on itsetehtyä ja tapetointipohjaksi on asennettu uudet huokoiset puukuitulevyt. Ullakon yläpohja on eristetty uudella sahapurulla ja kutterinlastulla. Seinissä on käytetty puukuitulevyn lisäksi selluvillaa. 

Ihmettelen toisinaan miten vuonna 1932 rakennettu talo on vieläkin niin hienossa kunnossa. Hirret ovat ryhdikkäät ja jykevät, perustukset ovat pysyneet paikoillaan, vanha sammaloitunut tiilikatto pitää vettä ja sydänpuusta tehdyt ikkunat kestävät varmaan vielä toisetkin 90 vuotta lisää.

Lähdenkin keittelemän kahvia vanhaan leivintupaan modernilla kahvinkeittimellä ja lukemaan tämän päivän sanomalehteä. Matkalla keittiöön vanhoissa ovenkarmeissa ja lattialistoissa näkyy pieniä kolhuja ja puuttuvia maalipaikkoja. En aio hioa niitä suoriksi tai vaihtaa uusiin, koska ne kantavat mukanaan tarinaa, talon aitoa historiaa ja elämisen merkkejä. Ja kaikki talon asukkaat ovat kerrostumia ajassa ja tilassa omana aikakautenaan. Nyt minä, läheiseni ja vieraani ovat osa sitä tarinaa.