KULUNUT ON KAUNISTA

Vanha pinta tai materiaali, joka on vähän hiipunut, voi olla hyvin esteettinen - varsinkin yhdistelmänä jonkun uuden, puhtaan ja kiiltävän kanssa. Esimerkiksi vanha käsittelemätön ja harmaantunut puinen pöytä tulee esiin kauniisti uuden kukkaruukun ja vihertävän kasvin kanssa. Tai vanha kulunut ikkuna voi olla hieno kontrasti uusien ja intensiivisen sävyisten verhojen kanssa. Kaikkea vanhaa ei tarvitse purkaa tai heittää kaatopaikalle.

Itseasiassa kaatopaikkakuormista voi tehdä kiehtovia löytöjä. Eräs asiakas oli juuri ottanut talteen naapuritalon työmaalta roskikseen menossa olleet upeat yli sata vuotta vanhat ovet, jotka eivät olleet millään tavalla pilalla - ainoastaan maalipinnat olivat rapistuneet. Hän tuumasi, että ei välttämättä edes aio hioa ja maalata niitä, vaan poistaa vain irtonaiset maalinpalat.

Moni talo menettää liiallisen korjauksen yhteydessä tunnelmansa. Hetken päästä ei välttämättä pysty sanomaan onko kyseessä uusi vai vanha talo. Vanhan talon historiasta kertovat kuhmuiset lattialankut tai hieman vinot seinät. Ikkunoiden kestävä sydänpuu löytyy vanhojen puitteiden harmaantuneen pinnan alta. Sitä ei korvaa tunnelmaltaan mitenkään uusi viivasuora kehys.

En väitä, etteikö uusi voisi olla yhtä lailla kaunista. Pikemminkin haluan ilmaista, että vanhan ja kuluneen rakennuksen uudistaminen kevyellä kädellä on ekologinen teko, jossa säästetään resursseja ja maapalloa.

Joku voisi sanoa vaikkapa 60-luvun mineriittipinnoitetusta omakotitalosta, että se pitäisi räjäyttää. Toinen näkee siinä mahdollisuuksia ja potentiaalia kodikkaaseen asumiseen. Sen ajan pohjapiirustuksista löytyy tilasuunnittelua, joka on luonut erittäin kauniita ja viihtyisiä sisätiloja, kodikkaita parvekesyvennyksiä, pitkiä ikkunasarjoja, joiden alustat suorastaan kutsuvat viherkasveja täynnä olevia kukkapöytiä ja joissa on huomioitu tontin muodot, ilmansuunnat ja maisemat. Ikkuna-aukko, joka on asemoitu oikein, voi luoda suorastaan runollisen maisemanäkymän, joka vetää asukasta puoleensa viettämään sen äärellä ruokailu-, kahvittelu-, luku- tai etätyöhetkiä, joiden välissä voi lepuuttaa silmiään vehreässä pihamaisemassa.

Vanhan talon korjaaminen säilyttäen aikaan sopivia huonetiloja, tuottaa tavanomaisesta poikkeavia ja kiinnostavia asuintiloja. Vanhan asunnon pois pyyhittyä historiaa ei saa takaisin rahallakaan. Talon tarinaan perustuvaa ilmapiiriä ei voi ostaa. Mutta joskus on hyvä tilaisuus säilyttää tai vahvistaa rakennuksia siten, että jokaisen asukkaan tarina ja ihmisen kädenjälki jää näkyviin.