top of page
Untitled_Artwork 2 kopio 8.jpg

KAUPUNKITILA-
KOKEMUS KIOTOSSA

Elämässä on lukematon määrä ihmeitä, jos vaan sattuu tunnistamaan niitä. Yhteen päivään niitä tuntuu mahtuvan monta!

Fushimi Inari-taisha -temppelissä Kiotossa kuljen satojen punaisten porttien läpi. Polku kiemurtelee metsässä vuoren rinnettä ylöspäin ja välillä alaspäin. Porttien koot vaihtuvat, on isompia, korkeampia ja jykevämpiä ja sitten taas pienempiä, matalampia ja sirompia. Kaikki yhtä kirkkaan punaisen värisiä. Eräässä kohdin reittiä on pysähdyspiste, jossa on kivilyhtyjä ja pikkuruisia temppeleitä – ja niiden välissä keltainen kissa, jonka korvasta puuttuu pala.

 

Samalla huomaan viereisessä pensaassa valtavan mustan perhosen. Se pysyttelee paikoillaan, siivet levällään, kuin varjo. Ja lammessa, jossa on vihertävä mutainen vesi, kiertelee valtava kala. Karppi näyttäytyy hetken ja katoaa sitten syvyyksiin. Veden pinnalla kelluu kirkkaan keltaisia ja punaisia lehtiä. Variksen kuuloinen lintu raakkuu puun latvassa ja kanarialinnun oloiset linnut livertävät sen seurana.

 

Japaninvaahterapensas varjostaa penkkiä, jolla istun. Hämähäkki on tehnyt verkon pensaiden väliin. Lammen pinnasta heijastuvat rehevät lehtipuut ja muutamia vesipisaroita putoilee tehden renkaita samalla, kun aurinko tulee esiin pilven takaa. Taustalla kuuluu matkamuistomyyjien ja turistien rupattelua.

Laskeudun vuorenrinteeltä takaisin kaupungin kaduille. Matkalla näen keramiikkakauppoja ja ostan muutaman syömäpuikkojen pidikkeen ja kannellisen kupin.

 

Seuraava kohteeni on Kiyomizu-dera -temppeli, jossa on rinta rinnan tummanruskeita ruokokattoisia temppeleitä sekä oranssin värisiä tiilikattoisia temppelirakennuksia. Niiden väriskaala on hieno, oranssi-kulta-vihreä-musta. Räystäsrakenteet ovat monimutkaisia, maanjäristyksen kestäviä ja siroja.

Taivas on pilvinen, kauempana horisontissa sataa. Astun erään temppelirakennuksen katoksen alle ja soitan kerran suurta äänimaljaa valtavalla naruin pehmustetulla kapulalla. Temppelin pyhässä tilassa, kaiteiden takana, on himmeitä lamppuja, kultakoristeita, metallinhohtoa, tummaa puuta koristeleikkauksin ja kulunut puulattia. Temppelin luona myydään koristeita ”for good luck and fortune”.

 

Myöhemmin kuulen muiden soittavan maljaa, kun ääni kantautuu useamman sadan metrin päähän. Samalla ihailen äskeisen temppelirakennuksen valtavan korkeaa ja monimutkaista puupilariperustusta. Hirsirunko on joka kohdassa hyvin suojattu vedeltä.

Temppeleiden välistä avautuu maisema kaupungin ylle. Taustalla näkyy vuoristoa ja sadepilviä. Puiden yllä lentelee niin suuria perhosia, että niitä voisi luulla linnuiksi. Ne ovat pääosin mustia ja siivissä on jotain valkoista tai läpinäkyvää. Ympäröivissä männyissä on pitkät neulaset. Omat jalkapohjat ovat taas uupuneet kävelystä.

 

Tullessani alas temppeliltä ostan välipalaksi friteerattua mustekalaa ja matcha-lattea. Käännyn kävellessäni pikkuhiljaa oikealle alaviistoon, ja laskeudun kiviportaita alaspäin

uskomattoman pittoreskille kadulle, jossa on matalia, perinteisen näköisiä puisia taloja pienine harjakattoineen. On paperiovia ja -ikkunoita, ruudutettuja liukuovia, pieniä katoksia.

 

Alkaa jo pikkuhiljaa hämärtyä ja kaikki kaupat sulkevat ovensa yhtä aikaa kuudelta.
Tilaan mielessäni pöydän ravintolassa, jossa voisin lepuuttaa jalkoja ja syödä kunnon ruoka- annoksen – ja sellainen osuu heti eteeni. Katselen, kun kokit valmistava avoimessa keittiössä Garden salad ja Kyoto Fish&chips -annoksen. En ymmärrä miten he saavat ruoan niin kuumaksi. Se pysyy lämpimänä ja rapeana pitkään.

 

Sen jälkeen kävelen vielä hetken pienillä kaduilla ja katselen, kun valot kajastuvat paperiverhojen läpi. Kaikki on niin tyylikästä ja viihtyisää. Mielessäni tilaan vielä yhden ihmeen tälle päivälle, ja kas, seuraavan kulman takana odottaa yksinäinen vapaa taksi. Hyppään kyytiin ja melkein heti alkaa sataa isoja raskaita pisaroita. Säästyn useamman kilometrin iltasuunnistukselta sateenvarjon kera. Kuski on juttelevainen, kyselee mistä maasta olen. Tietää Helsingin.

bottom of page