HUOMIOITA JAPANILAISISTA TEMPPELIPUUTARHOISTA
Kevään 2024 arkkitehtuurimatkalla ensimmäinen kokemus japanilaisesta temppelistä monien temppeleiden sarjassa on Kennin-ji-temppeli lähellä Gionin kaupunginosaa, Kioton geisha-aluetta. Se on zen-buddhalaistemppeli 1200-luvun alusta, tosin rakennettu uudestaan muutamaan kertaan vuosisatojen mittaan.
Temppelissä on penkkejä ja kohtia, joissa voi pysähtyä aistimaan ympäristöä, katselemaan ja kuuntelemaan ja olemaan läsnä hetkessä. Istun pienen pihan reunalla. Noin 12 x 8 metrin kokoinen vihreä alue rajautuu käytäviin ja erillisiin pieniin rakennuksiin. Koristeelliset vaahterat varjostavat kauniita kiviä, jotka on aseteltu puutarhan keskelle ikään kuin sattumanvaraisesti. Sammalmatto peittää maan kivien ympärillä.
Toinen isompi hiekkapuutarha korostaa suurempia sammaloituneita luonnonkiviä. Niiden reunoilla on huolellisesti haravoitua hiekkaa, jossa on kaarevia aaltomaisia kuvioita. Hiekkapuutarhaa ympäröi rivi pyöreähköjä luonnonkiviä. Niiden jälkeen on aseteltu suoria graniittireunakiviä ja viimeisenä ennen puista leveää porrasta ovat neliölaatat, jotka on aseteltu vinoruutujen muotoon. Portaan yllä on vielä puinen taso, jossa voi istua rauhassa ja rauhoittua katselemaan puutarhaa. Taustalla, osana tasapainoista maisemaa, ovat vehreät, kippuraoksaiset havupuut ja lehtipuut.
Rakennuksia yhdistävät tiilikattoiset käytävät, joissa on matalat kaiteet.
Seinien sivuja kiertävät katetut käytävät, joissa on joko liukuovia tai pelkkiä puuristikoita, toisinaan lasitettuna tai paperoituna. Paperiseinissä ja ovissa on erilaisia rytmityksiä. Ruudukot on aseteltu vuoroin vaakaan ja pystyyn, ne ovat isommalla ja pienemmällä jaotuksella, joskus neliöitä, joskus pitkänmallisia suorakaiteita. Myös valaisimissa on sama tyyli. Pehmeä valo heijastuu paperin ja puuristikoiden läpi.
Jokaisessa puutarhassa on jokin vesiaihe. Joissain on puroja tai lampia kuten Chion-in-temppelissä, toisissa kiviä, joiden yläosassa on koverrettu tilaa vedelle. Veden äärellä on kivilyhtyjä, pyöreäksi leikattuja pensaita ja puita, jotka peilautuvat tyynestä vedenpinnasta.
Mahtipontiset katot ja pitkät räystäät onnistuvat näyttämään samaan aikaan sekä vakailta ja painavilta että siroilta ja ilmavilta.
Ylipäätään Kioton temppeleissä näkyy monenlaisia kattomateriaaleja ruoko- ja pärekatoista paanuihin ja savitiiliin. Kattojen alapintojen kannatinpalkit ja poikittaiset rimat ovat kaikki näkyvissä sekä ulkona että sisätiloissa. Koristeellisesti maalattuina ne ovat jo elämys sinänsä.
Puusta ja luonnonmateriaaleista tehdyistä köysistä on koostettu lukuisia erilaisia aitoja ja portteja. Usein bambu-kepit on sidottu yhteen naruilla tai köydenpätkillä muodostamaan ruudukoita tai vinoristikoita.
Kultainen temppeli Kinkaku-ji on alun perin 1300-luvun lopulta.
Lammen rannalla lepää omassa rauhassaan kullalla päällystetty zen-buddhalainen temppelipaviljonki. Se heijastuu vedestä, samoin kuin violetit kurjenmiekat, veden keskellä saarekkeina kasvavat männyt ja kiviasetelmat. Kultainen kala vedessä täydentää maiseman.
Rakennusta ympäröi valtavan kokoinen puisto, jonka polkujen varsilta löytyy puroja ja patsaita.
Temppelipuutarhoissa ikivanhoihin puihin suhtaudutaan kunnioittavasti. Niistä ei sahata oksia tai niitä ei kaadeta, vaan niitä tuetaan hellästi. Runkojen ympärille on sidottu kankaita ja sisalköysiä ja tukipuut ovat kauniita ja yksinkertaisia. Jopa lähes maahan asti roikkuvia oksia tuetaan. Puuvanhuksia arvostetaan silminnähden.
Puistoissa mutkittelevien reittien varrelta löytyy mitä erilaisimpia aitoja, joissa bambunoksia, risuja tai ohuita ja kapeita lastuja on sidottu yhteen narulla. Käsinsolmitut aidat ovat osa puutarhataiteen kokemusta. Kaikessa näkyy ihmisen luontoa kunnioittava kosketus.
Ryoan-ji zen-temppeli 1450-luvulta on ”karesansui”(kuiva maisema) -kivipuutarhan ultimaattinen esimerkki. Se tarkoittaa, että luonto on esillä tiivistetyssä, abstraktissa muodossa hyvin kapean, rajatun alueen sisällä.
Viisitoista kiveä lepää valkoisella hiekalla. Kivien ympärillä on sammalta ja hiekkaan haravoituja ympyröitä, kuin veteen pudotetun kiven kohdalla laajeneva rengas.
Lintujen liverrys kuuluu sammalpuutarhan yllä. Pyöreät valopilkut maassa kiinnittävät huomion – valo läpäisee puiden lehvästön.
Temppelin pitkät räystäät suojaavat sateelta – ja auringolta.
Hiekkapuutarhan reunalla on käytäviä, joissa on puukehyksiset paperiliukuovet.
Puutarhassa on bambusta tehty ikiliikkuja, lyhyt puinen vesikouru, joka heilahtaa veden painosta välillä alas ja nousee taas saman tien ylös keräämään uutta vettä purosta tai vesikourusta. Kourun laskeutuessa se pitää pienen äänen kopahtaessaan kiveen. Sitten kuuluu vain tasaista veden solinaa.
Kaikista näistä puutarhoista aistii, että niitä on vaalittu satoja vuosia. Jokaiselle kasville ja kiveykselle on löytynyt vakiintunut paikka ja rakennetun ympäristön ja luonnon suhde toisiinsa on hyvin harmoninen. Ne tukevat toisiaan ja luovat ympäristöä, jossa on helppo hengittää ja levätä. Sydämenlyönti tasaantuu ja mieli rauhoittuu. Mikään näkymä ei ole puuduttava tai tylsä, vaan silmälle riittää katsottavaa läheltä ja kaukaa. Eri elementit limittyvät toisiinsa harmoniseksi kokonaisuudeksi. Ei ole kiirettä mihinkään
