Rakennukset kertovat TURKU - Arkkitehtuurista nuorille -teos, au - arkkitehtiuutiset 1/2012

RakennuksetKertovat-2

Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion opiskelijoiden, opettajien ja kahden arkkitehdin yhteistyö huipentui kuvateoksen julkaisutilaisuuteen Turun pääkirjastossa joulukuussa 2011. Hankkeen ideana oli koota teos, jossa opiskelijoiden tuottama kuva –ja tekstimateriaali nivoutuu yhteen eri aikakausien arkkitehtuurista kertovaan asiatekstiin. Tavoitteena oli luoda julkaisu, joka soveltuu erityisesti lukiolaisten, mutta myös muiden oppilaitosten opetuskäyttöön. Työn tuloksena syntyikin monikäyttöinen ja komea kuvateos. Kirjan yli sadalla sivulla opiskelijoiden omat kokemukset Turusta käyvät vuoropuhelua eri aikakausien arkkitehtonisten ja historiallisten erityispiirteiden kanssa. – Vastaavia tuoreita kaikenkattavia arkkitehtuurioppaita Turusta ei juuri ole olemassa. Mekin tukeuduimme vanhempiin rakennushistorian opaskirjoihin, kertoo yksi hankkeen vastuuhenkilöistä, Piritta Hannula.

RakennuksetKertovat-1

Oppilaat yllättivät kiinnostuksellaan

Hannula mietti ennen työn käynnistymistä, miten lukioikäiset oppilaat saadaan kiinnostumaan aiheesta. - Koululaiset innostuivat projektista kuitenkin heti aidosti. Kirjan piirroksista ja teksteistä näkyy, että aihetta on todella mietitty.

Projektin aikana opiskelijat tutkivat elinympäristöään valokuvaten, piirtäen, maalaten, videoiden, haastatellen sekä etsien tietoa kirjallisuudesta ja sähköisistä lähdemateriaaleista. Lisäksi he tekivät kymmeniä opintokäyntejä ja –retkiä historiallisiin rakennuskohteisiin Turun seudulla. Hankkeeseen osallistui kuvataiteen ja historian kursseilla pari sataa opiskelijaa kolmen vuoden aikana. Hanketta voidaankin pitää TSYKin lukion suurimpana kulttuuripääkaupunkivuoden yhteisponnistuksena ja teosta todellisena kunnianosoituksena Turulle ja sen rakennuksille.

Päällimmäiseksi tunnelmaksi Hannulalle jäi mieleen oppilaiden mieletön kiinnostus. - Tällaiselle kurssille ja yhteistyölle oli todella tilausta. Ennen vanhaan, omana kouluaikana, arkkitehtuuria ei opetettu ollenkaan. Oppilaille tämä ei ollut pakkopullaa, vaan aineistoa ammennettiin omasta lähiympäristöstä.

Päätavoitteena rakennushistorian tietämyksen ja arvostuksen lisääminen

Tarkoituksena on antaa erityisesti nuorille eväitä aktiiviseen osallistumiseen rakennusperinnön säilyttämiseksi. Projektin toteuttamisesta opiskelijoiden kanssa vastasi työryhmä, johon kuuluivat arkkitehdit Piritta Hannula ja Marja Salonen, TSYKin lukion historian ja yhteiskuntaopin opettaja Christiane Ala-Nissilä sekä kuvataiteen opettaja Riitta Pajala.
- Tällä kertaa ei tehty arkkitehtuurikirjaa arkkitehdeille vaan ihmisille, jotka eivät välttämättä tiedä aiheesta ennestään, kertoo Hannula. Näkökulma oli siis sen mukainen.

Julkaisuun saatiin onnekkaasti rahaa useilta tukijoilta

Hanketta on rahallisesti tukenut Varsinais-Suomen kulttuurirahaston Rakennustoimisto Ruolan nimikkorahasto, Alfred Kordelinin yleinen edistys- ja sivistysrahasto sekä Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion Kannatusyhdistys. Lisäksi projektiin osallistui laajasti Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion opiskelijoita ja henkilökuntaa, Turun seudun museoita sekä julkisia ja yksityisiä tahoja.

Kirja ei tällä hetkellä ole myytävänä, mutta myyntiartikkelina se olisi havainnoillinen ja yleissivistävä opus kaupunkilaisille ja turisteille. - Kirja on jaettu kaikille Turun tämän vuoden abiturienteille sekä mahdollisuuksien mukaan kirjastoille ja kouluille, toteaa Hannula. Idea olisi helppo toteuttaa myös muissa kaupungeissa, nyt kun konsepti on jo valmiina.

Arkkitehtien ja opettajien yhteistyö kantoi hedelmää

Arkkitehdit kokosivat yhteen materiaalin, jota opettajat koostivat oppilaiden kanssa kahden vuoden aikana. Kirja syntyi arkkitehtien aloitteesta, he olivat tehneet Helsingistä jo vastaavan teoksen aiemmin, kylläkin perustietoteoksena ilman oppilaiden näkökantaa.

Arkkitehdit pitivät oppilaille aloitusluennon. Noin parinsadan historian ja kuvaamataidon kursseilla olleen oppilaan töistä osa päätyi kirjaan, mutta koko ikäryhmä sai heijastevaikutuksia - tietoa ja kokemusta ympäristön tarkkailemisesta. Opettajien vastuulla oli projektin pedagoginen puoli, mitä asioita vaaditaan nuorilta ja miten työt muokataan julkaisukuntoon.

Historian lehtori Christiane Ala-Nissilä kertoo: - Oli hienoa tehdä retkiä ympäristöön oppilaiden kanssa. Samalla se vaati kuitenkin pitkäjänteistä suunnittelua ja valmistelua, jotta kurssit ja tehtävät saatiin sovitettua yhteen opetussuunnitelmien ja kuvaamataidon ryhmien kanssa. Kohdekartoituksia tehtiin esimerkiksi Brinkhallin kartanossa, Turun Linnassa ja Tuomiokirkossa. Vanhassa asuntokohteessa Museomäessä ihmeteltiin erikoisuuksia, kuten ruokahissiä.

Kirja kiinnostaa myös lähipiiriä

Kirjaa jaettiin koululaisille joulukuussa ja jo nyt on tullut palautetta vanhemmilta ja isovanhemmilta, jotka myös innostuivat lukemaan kirjaa. Vanhemmat olivat yllättyneitä, että omat lapset osaavat tehdä tällaista. - Tutkiva oppiminen on ollut erittäin arvokasta ja pitkäjänteisellä työllä on saatu aikaan hyvä kokonaisuus, kertoo Ala-Nissilä.

Vaikka projektiin on saatu apurahoja, oleellista on ollut opettajien ja arkkitehtien oma aktiivisuus. Apurahat käytettiin retkien matkakustannuksiin ja materiaaleihin sekä kirjan painokustannuksiin.

Kuvaamataidon opettajalle, Riitta Pajalalle, jäi kokemuksesta hyvä tunnelma: – Kerrankin tehty kiinnostava työ saatiin tällaiseen muotoon. Vaikka hanke teetti paljon työtä, yksikään sekunti ei ole mennyt hukkaan! Oppilaiden tekemä työ on päässyt hienosti esiin.

- Koska koulumme on keskellä kaupunkia, meillä on ollut mahdollisuus tutustua ympäristöömme lyhyessäkin ajassa. Eri aikakausien ja tyylisuuntien liittäminen tuttuun kaupunkikuvaan auttaa käsittelemään aihetta havainnollisemmin. Oppilaat ovat kertoneet, että missä tahansa Euroopassa liikkuessaan he ovat pystyneet paikallistamaan eri aikakausia tuttujen rakennuksien kautta ja löytämään samoja elementtejä kuin kotiympäristössään.

Pajala toteaa, että vielä enemmän olisi voinut kannustaa oppilaita omakohtaiseen kirjoittamiseen. Oppilaan omat kokemukset tuntuvat tärkeiltä. Yhdelle ryhmälle annettiin tutkimuskohteeksi erityisesti oma koti. Oppilaat kommentoivat ensin: – Miksi meidän täytyy tutkia kotia, kun muut saavat tehdä hienoista kohteista kuvia ja tekstiä? Tai: - Ajattelin, että omassa kodissa ei ole mitään erikoista, se on vain laatikko pellolla. Arvostus omaa lähiympäristöä kohtaan kuitenkin kasvoi tämän projektin aikana.

Katseen suunta on laajentunut

Yksi opeista oli katseen kohottaminen perustasosta alemmaksi tai ylemmäksi. – Ennen katsottiin viikonloppuna vain poikia, mutta nyt katsotaan rakennuksia, kommentoivat tytöt. Tarkkaileminen jää päälle.

Opettajat pohtivat, mikä merkitys havainnollistamisella on oppimiseen. – Aina kun lähtee koulusta ulos, näkee eri lailla, tuumaa Pajala. – Paikan päällä luonnoslehtiö kädessä tarkkaillaan kaupunkia. Piirtäminen on tärkeä keino havainnointiin. Valokuvaaminen on joskus liian helppoa ja nopeaa. Opiskeluajoilta on jäänyt mieleen sanan ”käsittää” tarkoitus, se on omin käsin asian itselle selväksi tekemistä. Mikä onkaan parempaa käsittämistä kuin ottaa kynä käteen ja tutkia muotoja ja yksityiskohtia.

Pajalan mielestä eletään aikaa, jolloin kaikkea, mikä vie aikaa pidetään turhana. – Jos voi istahtaa alas ja keskittyä kunnolla johonkin asiaan, se on arvokasta. Tämä juttu on tuntunut ihanalta ja on ollut hienoa nähdä lopputulos konkreettisena tuotteena. – Lähtisin heti paikalla tekemään vastaavaa juttua uudestaan!

Myös nuoremmat oppilaat saivat kirjat ja osasivat antaa niille arvoa. – Ovatko nämä todella meidän koulun oppilaiden ottamia kuvia ja kirjoittamia tekstejä?

Oppia puolin ja toisin

Syvällisin opetus arkkitehtuurin opiskelussa on ollut lähiympäristön arvostuksen oppiminen: - Pitää taistella oman ympäristön puolesta, ei ikinä saa antaa periksi! Mitään ei saisi päästä purkamaan ilman, että joku huomaa. Joka talolla on oma tarinansa ja sitä ei saisi pyyhkäistä pois.

Toinen merkittävä oppi opettajille on ollut yhteistyö ammattilaisten kanssa. - Arkkitehdit suhtautuivat koulutyöhön hienosti ja osasivat antaa sille arvoa. Eri alojen ammattilaisia voisi pyytää yhteistyöhön enemmänkin. Samalla opettaja voi laajentaa näkökulmaansa ja omakin ammattitaito kehittyy. Opettajat toivoisivat myös arkkitehdeilta koulutusta oman alueensa tuntemisen kannalta. Esimerkiksi Norjassa ammattilaiset tulevat kouluihin pitämään työpajoja oppilaille - tai opettajillekin.

Arkkitehtuurin opetusta on saanut koulussa koko ikäluokka. Erityisesti lukion toisella luokalla teemana on ympäristö, paikka ja tila. Kaikki ovat saaneet perustietoa rakennetusta ympäristöstä ja kaikkien mielipiteillä on merkitystä. – Nämä nuoret ovat jo piankin itse päättävissä tehtävissä tekemässä päätöksiä, jotka liittyvät ympäristöön, pohdiskelee Pajala.

Paikallisen arkkitehdin näkökulmasta hanke on onnistunut hyvin ja kirjan voi hyvin kuvitella herättävän nuoremman tai vanhemman kansalaisen kiinnostusta rakennettuun ympäristöön, varsinkin omaan lähiympäristöön. Tekijöille voi nostaa hattua aiheen erittäin monipuolisesta ja mielenkiintoisesta esilletuonnista. Kirjan kiinnostavimpia osia ovat opiskelijoiden omat ajatukset ja pohdiskelut arkkitehtuurista. Ne tuovat teokseen ainutlaatuista sisältöä.

Tiltu Nurminen, arkkitehti SAFA
Paikallisasiamies Turku

Creative Turku Facebook